Teos on valmis! Toissa viikolla äänitimme tekstit (8 kpl) ja toissapäivänä sain ryijyni viimeisteltyä.
Laskekelin, että aikaa koko produktion tekemiseen meni n. 100 tuntia. Hartia huutavat hallelujaa, mutta tyytyväinen kättensä töihin saa olla. Äänittämisessä minua auttoivat Niina Aitto-oja, Merja Isomaa-James, Maria Leskinen, Heidi Pokela, Silja Korhonen, Iiris Tuisku ja Katri Kaarto. He siis lukivat hyrynsalmelaisten yksinäisyyttä kokeineitten henkilöiden kirjoittamia ajatuksia yksinäisyydestä. Valmis äänite on kuultavissa samalla kun ryijyä voi katsella. Lopulliseksi nimeksi teokselle tuli Yksinäisyyden värit, sillä yhteistyöhenkilöt kertoivat ajatuksiaan yksinäisyydestä värein. Myöhemmin tuli mieleen toinenkin nimivaihtoehto: Yksinäisyyden kudelma. Kuitenkin katalogitekstit piti palauttaa jo ennen kuin ajatus tuli ja toisekseen minulla ei ole hajuakaan itä kudelma on englanniksi.

Teos näillä näkymin nähtävillä Valo-galleriassa. Toivottavasti saisin työni esille sermiin, sillä tällöin olisi helpompi piilottaa äänentoistolaitteet.

Yksityiskohtakuva ryijystä.

 

 

Nyt on ryijypistoja tehty jo useampi sata ja nyt alan taas tajuta miten iso uralla tämä on. Toisaalta on kyllä rentouttavaa tehdä välillä jotain muuta. Istua sohvalla ja leikellä lakoja, suunnitella värejä, kuunnella samalla miten televisiossa höpötetään vaaleista koko ajan.

Aloitin ryijymallin suunnittelun niin, että otin kuvan jokaisesta maalatusta mallista (8 kpl). Sitten luin ihmisten kirjoittamat ajatukset yksinäisyydesta ja yritin yhdistää tekstin oikeaan kuvaan ja miettiä mikä siinä on olennaista. Sitten siirsin kuvat Photoshopiin ja kokosin niistä siellä kollaasin. Seuraavaksi pienensin kuvan niin pieneksi, että jokainen pikseli erottui selvästi. Näin pystyin helposti laskemaan mihin kohti mitäkin väriä tulee. Pystyriveillä yhtä pistoa vain vastaa kaksi pikseliä, mutta vaakatasolla yksi pikseli on yksi pisto. Kaikkia värisävyjä ei tietenkään lankavarastostani löydy, joten olen hieman joutunut soveltamaan värisuunnittelua, mutta pääasia, että kaikki äidiltäni saamat ylimääriset pienet lankakertä tulee käytettyä.

Kokeilin kaikenlaisia väriväännöksiä...

...mutta päädyin kuitenkin maanläheisempiin väreihin.

 

Laskeskelin, että minun täytyy tehdä 17 riviä viikossa. Jokaisella rivillä on 72 pistoa ja yhteen riviin menee noin tunti. 17 tuntia jokainen viikko eli 3-4 tuntia päivässä. Aikataulusuunnitelmasssani on myös vapaapäiviä, mutta ihan joutuisasti saa ryijyä tehdä, että saan sen valmiiksi ennen näyttelyn pystyttämistä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää hyvältä.

 

Tähän mennessä on tämän verran tehty.

 

Kaikki värit eivät tule lopullisessa työssä vastaamaan aivan suunniteltua mallia, sillä pyrin pääasiassa käyttämään pieniä lankakeriä, lankoja joita äitini ei ole tarvinnut mihinkään. En siis aio ostaa paljon uusia lankoja. Voi kuitenkin olla, että vaaleanpunainen, pinkki, vihreä ja musta loppuvat kesken, joten täytyy vähän soveltaa ja käydä ostamassa muutama kerä.

Minulla piti tällä viikolla tehdä produktioni ryhmäosuus Rovaniemellä. Sain kuitenkin töitä viikoksi Hyrynsalmelta ja päätin tehdä em. osion siellä. Minulla oli mielessä eräs kyseisen paikkakunnan käsityöpiireistä, jossa voisi olla sellaisia henkilöitä, jotka haluaisivat auttaa minua. Sovin asiasta kurssin ohjaajan kanssa ja koska itse olin töissä, niin äitini hoiti tehtävänannon.

Ryhmätyö onnistui hienosti. Kahdeksan henkilöa osallistui eli sain siis kahdeksan kuvallista käsitystä yksinäisyydestä. Kirjoitin ohjeet etukäteen heille, että varmasti kaikki ymmärtävät mistä on kysymys. Vaikka viime kuussa minulla oli vielä monta ajatusta, lopulta päädyin siihen että suunnitteluun osallistuvat henkilöt tekevät kaikki yhdelle isolle paperille oman käsityksensä. Lisäksi heidän tulee ensin kirjoittaa oma kokemus yksinäisyydestä ja miettiä kirjallisesti miltä se voisi näyttää. Vasta sen jälkeen voi ruveta maalaamaan. Kolmannessa vaiheessa olisi ollut tarkoitus yhdistää maalaukset toisiinsa, mutta käytännössä se koettiin vaikeaksi. Toisin sanoen yhdistäminen jäi minun työkseni, mutta ei se haittaa. Joka tapauksessa muokkaan mallia vielä mieleisekseni. Alla muutama kuva vesiväripiirroksista.

 

 

 

Maalauksista ja kirjoitetuista ajatuksista huomasi, että aihetta oli todella mietitty. Ja jopa noin pienestä 'aineistosta' tuli ilmi yksinäisyyden eri muodot; joku kokee yksinään olon ahdistavaksi - yksinäiseksi, osa taas ei koe yksinäisyyttä vaikka viettäisi suurimman osa elämästään yksin. Olisi tietenkin ollut todella mielenkiintoista olla mukana seuraamassa, millaista keskustelua tehtävä herätti. Kyselinkin äidiltäni miten ryhmä tehtävän koki. Tehtävä oli ollut vaikea. Eihän yksinäisyyttä pysty kuvittelemaan mitenkään kovin esittävästi ja abstarktin aiheen maalaaminen koettiin vaikeaksi. Pyysin viemään terveisiä, että tehtävä onnistui hyvin. Nyt vaan photaromaan ja tilaamaan kangasta.

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että teen produktioni yhteisötaiteen menetelmällä. Läädin kirjelmän tämän taloyhtyön asukkaille, josko he haluaisivat osallistua pieneen maalaamistuokioon. Voisin varata kerhohuoneen tehdä suunnittelutyötä yhdessä siellä. Tarkoituksena olisi siis jokaisen osallistujan kanssa miettiä miltä tuntuu olla yksin ja miltä yksinäisyys näyttää. Sitten jokainen  saa maalata oman näkemyksensä yksinäisyydestä esim. A4-kokoiselle paperille.

Tämän työn voisi tietysti tehdä myös niin, että käyn jokaisen luona erikseen ja haastattelen heitä. Muutenkin on ollut mielessä tekemisessä mukana olleiden omat ajatukset joko haastattelun muodossa tai kirjoitettuna. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin myös se, että osallistujia on useampi ja oma käsitys tehdäänkin yhdelle isolle paperille muiden kanssa, niin että lopuksi käsitykset (=maalaukset) hieman sekoittuisivat toisiinsa.

Tätä täytyy vielä miettiä. Ehkä ensi kuussa saan aikaiseksi jotain kokreettista. En nimittäin voi vielä tilata ryijyn kangastakaan, kun en tiedä minkä kokoisen teen. Kuitenkin mielessä on ollut kapea ja pitkä malli. Vielä hetken aikaa gradu ja yhteisötaideprojekti syö tältä työltä aikaa.

Produktio on jäänyt hieman gradun jalkoihin. Gradun esittely on nyt kuun lopussa ja taidan keskittyä nyt siihen. Kuitenkin koko ajan on mielessä tämäkin prosessi, mutta ehkä tarvitsen nyt hengähdystauon.